Tarina
       elokuun 6, 1998

AUTOMANIAN ALKULÄHTEILTÄ NYKYPÄIVÄÄN osa 2

No, tässä vaiheessa ei enää ollut muuta mielessä kun Ooppeli, joko Corsa tai Ascona. Tottakai kaveripiirissä on aina yksi rahan tarpeessa oleva Ooppelimies. Eikun siitä sitten kaupat kasineljä-mallin Asconasta. Ensi töikseni vaihdoin alipainekellon, mutta se ei auttanut outoon nyppimiseen. Sitten purin kaasuttimen noin kolme kertaa ilman tulosta, kunnes neljännellä kerralla huomasin että kiihdytyspumpun suutin oli tukossa. Siitäkös meno parani kummasti. Autohan toimi hienosti, mitä nyt tuollaisia normaali toimenpiteitä tarvitsi tehdä. Kuten tulppien ja suodattimien vaihdot, niin ja tottakai ne öljytkin vaihdettiin. Ennen leimaa vaihdoin kaikki jarruosat takapäähän ja eteen vain palat. Leima tuli ja kolme reikää helmoihin, niin että helpolla päästiin. Pakoputken vaihtokin on vielä tuoreessa muistissa kuin myös etupyörien laakereiden vaihdot. Että kaikin puolin hyvä ostos. Tosin männä jouluna -97 tuokin sanonta viskaistiin romukoppaan muiden Ooppeliosien sekaan.

Palattiin kotia kohtia Kuopiosta, niin vähän Suonenjoen jälkeen alkoi ongelmat. Ajattelin ensiksi että ”taitaa jäätää kaasaria kun tollai alkaa röpöttään”. Tuumittiin siinä emännän kanssa että päästäis edes tohon Jari-Pekalle asti, niin sieltä sais ainakin tenua. Mutta kun ei, tarvihan siinä viittä kilometriä ennen Jari-Pekkaa kolmen naisen seurueen ajaa Ladansa ojan pohjalle. Tottakai siihen oli pysähdyttävä sillä seurauksella, ettei Ooppeli lähtenyt enää käymään. No onneksi sama hinuri auttoi meitäkin sen jälkeen kun oli saanut Ladan ojasta. Lähti se narun päässä vetämällä käymään. Olin tosin kerinnyt siinä hinuria varrotessa puhdistamaan jakajan kannen ja katsomaan tulpat sekä myös kaasuttimen onko se tosiaan jäässä. Ei muuten ollut, mutta sormet sitäkin enempi. Oli nimittäin kivan pirtsakka pakkanen terästettynä vaakasuoralla pohjoistuulella.

Päästiin siltäkin reissulta sentään kotiin, tosin merkkiuskollisuus oli saanut pahasti nenilleen. Kävin kyllä hakemassa uudet uudet tulpanjohdot sekä jakajan kannen ja pyörijän, koska vika löytyi haljenneesta kannesta. Tässä sitä on mietitty, että vaihtaisko sitä merkkiä ja kokeilis jotain muuta, mutta on se jo vähän laantunut sekin kuume, pystyy sitä taas lehdestä seuraileen mitä Vectrat ja Astrat makselee.

Että tälläisiä asioita siitä merkkiuskollisuudesta juolahti mieleen. Pienenä vinkkinä voisin antaa niille henkilöille jotka kehuvat niitä omia pelejänsä, että onko tärkeämpää saada itselleen kohtalotoveri kelle voi sanoa ”eihän toi vielä mitään” , vai se, ettei kaveri ainakaan pääse kerskuun paremmalla vaunulla kuin itsellä on.

Sellaisen asian olen itsestäni huomannut, että kun palaa muistoissa jonkun matkaa taaksepäin, sieltä löytyy monta paljastavaa seikkaa. Toivotankin tässä kaikille merkkiuskollisille, olkoonkin se sitten vaikka mikroaaltouuni tai pesukone, oikein hyvää ja turvallista kesää sen oman kullan kanssa

Teksti: Juha Mäki

<< Edellinen sivu





Copyright © 1997-2015 FHRA Tampereen Seutu ry. All rights reserved.