Tarina
       syyskuun 29, 1997
First European Street Rod Nats 31 may - 1 june 1997 Rosmalen Netherlands

(ja vähän muustakin) No niin, olimme siis päässeet perille Autotronin museo/autopuisto alueelle ja heti kun saimme Chevyn parkkiin kaarsi jutulle Saksaa äidinkielenään puhuva hemmo joka esitteli itsensä Alexiksi . Hän tuntui olevan kovasti ihmeissään kun kerroimme mistä kaukaa olimme tulossa, no meillähän kun nyt on semmonen tapa että autoa täytyy käyttää siihen mihin se on tehty eli liikkumiseen eikä tuollaiset pienet siirtymä taipaleet saa olla harrastuksen esteenä, auto tykkää kun sillä ajetaan. Ja asiaan. Paikan päällä näkyvissä ei ollut kuin 3-4 rodia, johtuen tietysti aikaisesta ajan kohdasta, natsien kun piti alkaa vasta lauantaina ja olimme paikalla jo perjantaina puolilta päivin, tosin pihassa olevassa peltihallissa joka toimi varsinaisena näyttelyhallina oli jokunen rodi lisää, esim: erittäin hieno-38 Chevy coupe vain mainitakseni noin niinkuin ohimennen. Lisää ukkoja kömpi pensaasta näkyviin ja pääsimme jorisemaan selkeällä Suomalais Saksalais Hollantilais Englantilais sekameteli aksentilla .

Juttu kulki kaikesta huolimatta suhteellisen jouhevasti ja ilmeni muunmuassa että tapahtumaa järkkäämässä olevat tyypit olivat olleet ennen kuluvaa perjantaita vain yhden ( 1 ) kerran yhteydessä toisiinsa, ei siis mitenkään ihme että järjestelyt hieman ontuivat matkan varrella ja järjestettyä ohjelmaa ei oikeastaan ollut. Autotronin Dan, johon olimme yrittäneet ottaa yhteyttä useammankin kerran matkan varrella osoittautui samaksi hemmoksi joka oli meidän omassa Hot Rod Showssa muutama vuosi sitten -40:llä Willyksellä, johon sittemmin on maalattu liekit nokalle. Dannyn huolena oli paikan päällä olevat systeemit eli bändin järkkäys ja majoittautuminen leirialueelle ynnä muuta , myöhemmin kuulimme Vennulta joka oli myös paikanpäällä että bändi oli ollut aivan etten sanois perseestä ja majoittautumisessa oli sen verran sanomista että ois ollut mukava kun kaikki hottentotit ois ollut suunnilleen samalla alueella majoittautuneena eikä kuten nyt että saattoi olla yksi rodi autokunta keskellä ns. normaaleja perhematkailijoita ja toisella plantaasilla saattoi olla kymmenen rodipoppoota keskenään eikä ketään muuta . Koko suuri leirialue kun oli jaettu pensasaidoilla pienempiin lohkoihin. Se siitä . Ehkä jo ensi vuonna sujuu paremmin.

Aikamme ukkojen kanssa turistua päätimme lähteä ilmoittautumaan leirialueelle ja pistämään pystyyn jo tutuksi käynyttä matka hotellia. Iltapäivällä kun emme enää jaksaneet ottaa aurinkoa kylmän tuulen säestyksellä ajattelimme pöräyttää takaisin tapahtumapaikalle kyseleen olisko mitään saumaa päästä peseen itikoiden joukkohautaa letukan etupelleistä, mitään autopesupaikkaa ei museon pihapiiristä kuitenkaan löytynyt vaan meidät ohjattiin isoa tietä noin 3 kilsaa takaspäin kohti Saksan rajaa ja siellä olevalle Shellille.

Aikamme tiskillä sönkättyä selvisi ettei sielläkään mitään pesuhallia ollut vaan meille osoitettiin pihan nurkasta alue jossa oli tuulilasin pesuvehkeet ja vesipiste, no mehän kipattiin lasipesuämpäri nurin ja teimme siihen omat pesuseoksemme ja hinkasimme itikat viemäriin muiden asiakkaiden odotellessa kiltisti lasinpesutarpeidensa kanssa. Hollannissa ja varsinkin juuri tällä Rosmalenin alueella on kuulemma tosi tarkkaa väkeä ettei autoa pestä missä sattuu koska alue on tärkeää pohjavesialuetta, kai ne sitten tekee jotain kuivapesu operaatioita autoillensa. No me saimme kuitenkin automme pestyä ja siirryimme hieman sivummalle kuivailemaan isompia vesiä pois muiden päästessä tiskaan tuulenhalkojiansa. Jälkeenpäin valokuvista voimme todeta että juuri Shellistä ostettu säämiskä , joka katosi mystisesti matkan aikana, jäi kuivumaan Shellin valomainoksen päälle kun lähdimme takaisin leirialueelle.

Ilta sujui jo normaalilla rutiinilla ja hyvissä ajoin vetäydyimme kolmen tähden hotelliimme odottamaan uutta ja parempaa huomista. Se parempi huominen käynnistyikin jo totuttuun tapaan aamupalan ja kovan tuulen säestyksellä. Sitten telttayön kangistamat jäsenet letukkaan ja matkaan . Soppamittari näytti miinusta joten jo tutulle Shellille ja gasot tankkiin automaatista ja sitten museon pihapiiriin jossa jo olikin parikolmekymmentä rodia varhaisesta ajankohdasta huolimatta.

Parkkeerasimme Chevyn asfalttitien ja pihanurmikon väliin jäävälle hiekka-alueelle ja ulostauduimme kera video- ja tavallisen kameran pihamaalle kuvia räpsiin . Parikymmentä minsaa kuvailtuamme huomasimme jotain säpinää Chevyn tienoilla ja kun zoomasimme katseemme sinne niin poliisi, tuo ihmisen paras ystävä, tai tässä tapauksessa monta poliisia ja 3 kuljetinta oli piirittänyt harrastevälineemme ja konstat kuikuilivat sisälle autoon. Mitä helvettiä puuskahti Pecos Bill. No mitähän väärää sitä nyt on tullut tehtyä kun koko Hollannin poliisi arsenaali on hyökännyt viattomien suomalaisten matkailijoiden kimppuun takavasemmalta.

Ompa iso rikos parkkeerata hiekka-alueelle, ajattelin mielessäni kun katselin kun jepet hyppäs autoihinsa ja lähtivät keskemmälle aluetta samoileen. Tallustelin autollepäin Sarin jäädessä taka-alalle odotteleen että siirrän auton jonnekin muualle jos se kerran tässä on häiriöks jollekin. En ehtinyt kun autoon istahtaa ja vetää oven kiinni kun jo yks tinanappi roikkui ikkunapielessä ja sönköttää jotain niin hemmetisti, ja luonnollisesti hollanniksi. Ihmetys oli suuri ja paikalle kaarsi myös toinen virkaveli jonka kielivarastoon kuului myös saman tasoinen englanti kuin allekirjoittaneellakin mutta koska kuitenkin voimasuhteet olivat sinisten hyväksi 2-1 huusin meidän autokunnassa paremmin enkun kokeessa parjänneen jäsenen paikalle selvittään tilannetta.

Huolena tuntui olevan se että olemmeko käyneet tankkaamassa tänään, no onpa hyvä palvelu kun poliisit on huolissaan ettei soppa lopu kesken taipaleen, ajattelin taas hiljaa mielessäni, mutta ääneen myönsimme kyllä käyneemme aamulla tankilla. Nythän oli niin että aseman kassa oli hätyyttänyt gestapot peräämme kun emme olleet mukamas maksaneet ostostamme, no eikai me sitä maksettu kun tankkasimme automaatista, tai niin me luulimme, automaatti kun toimikin päiväsaikaan normaalina kassa mittarina. Kun ohjeet ei ollut kuin hollanniksi ja germaaniksi sekä kortin koneeseen syötettyämme kone ilmoitti auenneensa ja olevansa valmis tankkaukseen pääsi käymään pieni erhe ja sen kunniaksi saimmekin tuntea olevamme tärkeitä persoonia kun sitten ajoimme poliisi saattueessa kohti bensa-asemaa.

Asia selvisi maksettuamme kassalle aamuisen tankkauksen ja poliisin otettua henkilötietomme ylös koska asiasta piti tehdä kuulemma raportti. Sitten turisimme Letukasta jonkin aikaa ja taas ihmeteltiin pitkää matkaa ym. kunnes sitten moikkasimme hyvässä yhteisymmärryksessä ja pääsimme palaamaan museolle.

Tämän episodin aikana oli paikalle saapunut lisää hottentotti kalustoa ja myös Vennu oli päässyt perille poikansa Jannen kanssa. Vaihdoimme kuulumisia ja jatkoimme kaluston ihmettelyä. Suurin osa autoista edusti -30 luvun alkupuolta fat fendereiden ollessa vähemmistönä kokonais määrästä, luonnollisesti kanteistakin suurin osa oli rakennettu soutu veneen rakennusmateriaalista eli kusilaidusta, no se on tietysti helpompaa, varsinkin jos peltiaihioita ei ole tarjolla tai peräti jos mitään kanta-autoa ei tarvita niinkuin sivistyneessä maailmassa on tapana vaan auton voit rakentaa tyhjästä mieleiseksesi. Myös varsinkin ranskalaisilla tuntui olevan visioita rakentaa oman maan tuotteista aivan kelvollisen ja yllättävän paljon amerikan kaluston näköisiä pelejä. Myöskin moottoripuolella tuntui olevan paljon suosiossa nelosmoottorit johtuen ehkä joistakin r akentelusäännöksistä tai jostain vastaavasta syystä. Englannin puolelta tulleista rodeista osa oli aivan hirveillä lasikuitu kopilla varustettuja kuljettimia, varmaan jotain omia enkku koreja, joka puolelta poikki ja katot notkolla ym.

Oli heillä myös aivan fiksujakin pelejä kuten tractor pulling kuskin Despered Danin vihreä suola-aavikoilta esikuvansa hakenyt peltikoppanen roadster -32 tai rodit voittanut sininen -34 roadster joka nyt on liian hi-tech mun makuuni mutta hieno se on , ruotsin rodit oli omasta näyttelystämme tuttua laatua ja yllättävän moni onkin vieraillut Tampereella näytillä. Anglioita oli myös tietenkin paljon matkassa, siis englannista sekä joitain populaareja ym. Mieleen jäi myös hauska kokonaisuus ranskasta -37 Ford rätillä ( ja 4:s koneella ) sekä omalla koneella kulkeva reilun metrin mittainen -37 mini Ford sekä vielä parikymmentä senttiä pitkä pienoismalli samasta aiheesta ja kaikki maalattu samalla possunpunaisella värillä. Varttuneella pariskunnalla joka tuli kyseisellä kokonaisuudella tapahtumaan oli myös jälkikasvua mukana mutta ei puhettakaan että poika ois päässyt ajeleen vaan isipappa se körötteli minirodilla ympäri tonttia torven soidessa ja valojen vilkkuessa.

Päivä alkoi tuntua pitkälle koska mitään ohjelmaa ei tuntunut olevan joten päätimme tutustua museoon myös sisäpuolelta, museorakennushan itsessään on valtavan kokoinen kolosseumi joka pitää sisällään useammankin ravintolan ja muun muassa suhteellisen kattavan pienoisautokaupan ym, sen lisäksi museokalustoa on kahdessa kerroksessa joten tavaraa piisaa. Yläkerrasta arviolta noin puolet oli varattu Zundapille , ilmeisesti joku merkkipaalu oli saavutettu merkin historiassa, ihme kyllä kun sitä kalustoa katteli , no leikki sikseen. Kai sitä nyt Zundillakin matka taittuu. Näitten lisäksi ylhäällä oli oikein jotain -50 luvun jenkkejä, joku Zeppeliinin, siis sen ilmapallon , ei bändin, ohjaamo/matkustamo kori sekä Punaisen Paroonin, Ressun ja niitten kavereitten 2-tasosia ilmailuvälineitä joita myös lentokoneiksi kutsutaan. Alakerta olikin enemmän autokalustoa ja heti ovensuussa oli vanha etumoottori dragster jonka voimanlähteenä oli Jaggen suora kuutonen , sydäntä lämmittävän näköinen kiihdytin.

Toisella puolella sisääntuloa oli tosi erikoinen nopeusennätyskoe auto , 3-akselinen eli siis 6-pyöräinen Rolls Royce josta oli katto skalppeerattu kokonaanpois ja auto oli muutettu 2-paikkaiseksi ja jatkettu 2 metrillä. Huippunopeutta en muista, mutta kai se nyt yli satkun kuiteskin oli viilatullakin motilla. Jonkin laatuisia teemoja tuntui olevan esim: palo-auto puolella, koska niitä oli kerääntynyt yhdelle puolelle salia enemmänkin, joskin vehkeet näytti siltä että kannattaa pitää palovakuutukset kunnossa ennenkuin luottaa näitten sammuttavaan vaikutukseen. Myös mersulla oli kattava lajitelma sieltä urheilullisemmasta päästä esillä. Esillä oli myös kahdella etuakselilla varustettu Tyrrell formula, -31 Chevy jää telökioski auto joka oli niin korkealla katolla että suomen choppaus säännöksillä toteutettu katon tiputus jättäisi vielä reilusti yli metrin ovi tolppaa jäljelle.

Ihme auto De Lorean oli myös palannut tulevaisuudesta nykypäivään sekä normaalimpaa kalustoa -59 Caddyineen , T-birdeineen sun muineen euroopan sittiäisineen oli näytillä maksavalle yleisölle. Vanhin “auto” oli mielestäni Benzin 1892 valmistunut kiesi, jolla oli seuranaan kymmenkunta saman ikäluokan kulkupeliä, ei oo hääviä ollut silloinkaan kulkeminen, jos ei oo nytkään. Kaiken kaikkiaan suosittelen kyllä käyntiä tässä museossa jos sattuu oleen asiaa noille kulmille ja vähänkin autoista kiinnostunut. Kun pääsimme ulos tästä menneisyyttä valottavasta rakennuksesta niin kello oli niin paljon että väki oli alkanut poistua omille teilleen joten katsoimme parhaaksi nostaa myös kytkinpedaalin ja lähteä omatoimiselle tutkimusretkelle läheiseen St Herzogen-Boschiin. P>Kaupunki oli mielenkiintoisen oloinen vanhoine vallihautojen keskelle jäävine muureineen ja kanaaleineen jotka halkoivat kaupunkia ja joissa kulki isoja jokiproomuja jatkuvalla syötöllä , harmi vain ettei uskaltanut jättää Chevyä mihinkään mihin silmä ei ulottanut että ois päässyt tutkimaan cityä vähän tarkemmin , no kaupunkilomat on asia erikseen. Kun olimme aikamme pyörineet kylällä ja löytänyt takaisin kartalle oltuamme hiukan sivussa palailimme takaisin reilun ja rehellisen leirielämän pariin. Siinä illan mittaan sitten tutustuimme samassa pilttuussa olevaan Belgialais pariskuntaan jotka olivat liikkeellä -52 Mersusta tehdyllä rodilla. Mersu oli varustettu Roverin kasilla ja viispykäläisellä manuaalilla, kattoa oli chopattu “ton” verran ja alla pyörivät pinnavanteet, koppa oli värjätty kullan värisellä metallihohdolla ja sisusta oli mustaa plyyshiä. Rek. numero oli muuten HUG-052. Vaikee arvata miehen etu nimeä. Kuitenkin, juteltuamme pariskunnan kanssa Hugo kertoi Belgiassa, ehkä myös Hollannissa, on rodit laittomia, ilmeisesti yleensä vanhat vessat, jossei ole esittää poliisin topatessa ns. oldtimer papereita joista selviää että auto on alkuperäisessä olotilassaan, jossei ole niin tervemenoa tarastejärvelle.

Kuinka Mersulla sitten voi ajella? Auto on ollut Hugolla 20 vuotta ja paperit on ilmeisesti siltä ajalta kun auto on ollut alkuperäinen. Aikamme rupateltuamme heitti Nukku-Matti lapiollisen uni-hiekkaa simmuihin ja taas jouduimme vetäytymään ylelliseen sviittiimme. Sunnuntain valjettua pakkasimme leirivehkeemme kasaan ja luovutimme portin avaimen respaan sekä siirsimme itsemme vielä kerran museon piha-alueelle . Jätimme Chevyn köllöttelemään piha-alueen nurtsille ja siirsimme itsemme autopuiston alueelle. Aluetta ympäri ajavan junan tultua kohdalle kapusimme kyytiin ja puksuttelimme tontin vastakkaiseen kulmaan jossa oli miniTron niminen rakennus, se on 3:ssä kerroksessa oleva pienoisauto, -juna, -tankki, -laiva ym. maailma jossa on miniatyyri kalustoa aivan älyttömästi näytillä. Sielläkin sai aikaa turattua useemman hetken ja kun sitten kävellä lompsimme takaisin museoalueelle odotteleen tapahtuman loppumista ja veimme kameraa autolle oli tuulilasiin ilmestynyt lappu jossa sanottiin että ottaisimme yhteyttä Alexiin koska meillä olisi mahdollisuus voittaa kauimpaa tulleen palkinto.

Otimme yhteyttä ja pitkällisten lasku operaatioiden jälkeen meille sanottiin että me voittaisimme pokaalin joten eikun palkintojen jakoa odotteleen . ESRA:n väki piti vielä kokouksen johon meidätkin kutsuttiin mukaan vaikkemme olleetkaan minkään maan virallisia edustajia. Kokouksessa käsiteltiin tapahtumaa ja tulevia tapahtumia ja pyydettiin eri maiden jäseniltä toivomuksia asian tiimoilta. Saimme tapahtuman osallistumismääräksi n. 190 autokuntaa eli kohtalaisesti ekaksi tapahtumaksi. Vihdoin puolitoista tuntinen sessio saatiin ja loppuun ja siirryimme näyttely halliin odotteleen palkintojenjakoa. Rodit voitti jo aiemmin mainittu -34 roadster Glowing Coupen tullessa toiseksi ja sitten oli meidän vuoro käydä pokkaamassa Long Distance voittopokaali raivokkaiden ablodien saattelemina. Tämän jälkeen alkoi tapahtuma loppua joten mekin hyppäsimme uskollisen ratsumme selkään ja viimeisten jäähyväisten jälkeen käänsimme nokan kohti pohjois Hollannin isoja patoja ja uusia seikkailuita .

Teksti: Vexi
Kuvat: Sari

<< Edellinen sivu





Copyright © 1997-2015 FHRA Tampereen Seutu ry. All rights reserved.