Tarina
       elokuun 6, 1998
OLD WOODNOSES ROD TOUR -98

Rod Tour pics

Iskipä tuossa mennä talvena kaamoksen ollessa pahimmillaan ajatuksen tynkä, että lähdettäis parilla Street Rodilla tämän vuotisiin Ruotsin kerhon pykäämiin Euro natseihin, jotka järjestettäis syvällä Skoonen läpipääsemättömässä metsässä, paikassa nimeltä High Chaparral joka löytyy tarkemmin kartalta tutkittaessa n. 400:n kilsan päästä Tukholmasta etelään johtavan valtatien varrelta Hillerstorp nimisen kyläpahasen liepeillä. Ajatus muhi sitten pitkin kevät-talvea vasemmassa aivolohkossa rälläkän kipinöiden pomppiessa iloisesti pitkin tallin lattiaa, kun kukin tahollansa yritti elvyttää omaa “katutankoaan" kesän rientoja varten.

Tarkoitus oli lähteä allekirjoittaneen -38 Boom Boomilla ja Niemisen Jarin vuotta vanhemmalla sinisen ovaalin tuotteella reissuun, mutta sitten iski takavasemmalta mr. Murphy ja Jarin lättäpää sanoi pok’s kesken siirtymätaipaleen, kun parivaljakko J&J oli saattamassa Moksenin Petroa Epsanjan koneeseen jonnekin laita-Suomen kentälle. Nou hätä sano Jari ja kaivo intin aikaset säästöt Roope Ankasta esiin ja katto näyttöpäätteeltä lättäpääosavarasto tilanteen. Osia oli sen verran kertynyt nurkkiin että kun rahavirrat johdettiin muutamaan speed shoppiin ja koneistamoon niin tuloksena oli tiukan puurtamisen jälkeen uuden syntymän kokenut flättis, joka itse asiassa on kokonaan eri moottori kun suihkulähteeksi muuttunut vanha pahka.

Tilanne alko näyttää jo hyvin pitkälti hyvältä kunnes Motorola viestitti ekalta koeajoreissulta negatiivistä viestiä; kone täristää kuin velihopea tositoimissa kun vauhti nousee kaheksan kympin yläpuolelle. Paskan myivät, totesimme yhteen ääneen ja päätimme pitää kriisikokouksen maanantai-iltana kympin jälkeen kun meikäläinen pääsis töistä. Siinä sitten leirinuotiolla kyrsää jyrsiessä ja ohraista voimajuomaa lipittäessä pähkäiltiin mieliin tulevia vaihtoehtoja asian tiimoilta. Tilannetta ei yhtään parantanut se seikka että aikaa laivan lähtöön oli enää kaksi ja puoli tehokasta työpäivää. Lättistä ei enää olis mahku rempata uudelleen eikä sitä kannata lähtee ehdoin tahdoin rikkomaankaan ruotsin puolelle joten muuta ois keksittävä. Hessu ehdotti että otettais Dodge toiseks autoks matkaan mutta se ajatus kaadettiin alta momentin, mehän ei millään uudella autolla matkaan lähdettäis. Pelkällä Chevyllä ei oikein vois lähtee tavarankuljetuskapasiteetin vuoksi. Neljän hengen retkeilyvälineet ja henk kohtaset vermeet vaatii jo vähän enemmän tilaa puolentoista viikon matkalle kuin hanskalokeron kokoisen peräkontin mikä Chevyssä on. Nythän ei sitten jäänyt muuta vaihtoehtoa kun katsoa hivenen epäluuloisin katsein Kreivin ja Hanhimiehen Jannen keskeneräistä pisaravaunu projektia. Aletaanko tekeen vaunua nyt yöllä vai vasta aamulla kysäs joku ja kun kellään ei ollut parempaakaan tekemistä puol kahdeltatoista yöllä niin aloimme sitten saman tien pakertaa vaunun ympärillä.

Rod Tour pics Vaunusta puuttu sähköt valoineen, ilmaräppänät, tiivisteet, lukko ovesta + takaluukun sokkalukot, lokasuojista ei ollut minkäänlaista kuvaa ja maalikin ois kiva olla päällä. Ja kun ei muuten ollu kiire niin päätettiin lisätä vielä yhdet lehdet jousipakkoihin ja massata alusta. Aamulla löimme hanskat tiskiin joskus kuuden kantimissa ja totesimme jotain edistystä tapahtuneen. Peli ei ois vielä ehkä kokonaan menetetty, jos vaan 2 autoa sisältävä laivatiketti saatais muutettua auto+ vaunu lipuksi. Ei uskois että voi olla sekin suhteellisen vaikee operaatio, mutta saatiin ainakin menolippu ojennukseen päivännäöllä. Kukin poistui tahollensa elpymään ja iltapäivällä kun taju palailis tulisimme jatkaan hommia, paitsi minä jolla oli vielä viimeinen ilta huki ennen loman alkua. Sitten taas kypän jälkeen tallille ja aamulla lähettiin seiskan tienoissa aamupalaa etsiskeleen kaupungilta. Viimenen päivä käsillä ennen seuraavan aamun lähtöä ja vielä oli homman poikaa jäljellä. Mutta pakko oli käydä vetämässä zetaa parin viisarin pyörähdyksen verran ettei ihan polla sekois lopullisesti.

Rod Tour pics Koska kuukausi vaihtui tällä päivämäärällä heinäkuuksi muuttui katsastuskonttorien kiinnimenoaika klo 16.00:n ja tästähän se nyt sitten meinas riemu revetä vielä kun vaunun omistaja/rakentaja puolisko sekoili konttorien kesken ihan omiaan. No vaunu kuitenkin saatiin konttorille syyniin ja erinäisten sohlailujen ja puheluiden jälkeen myös pois sieltä hyväksi todettuna ja kun päivä alkoi kääntyä iltaan saimme todeta, että letukan perässä koreili saman väriseksi maalattu pisaravaunu ja matka kohti tuntematonta saattaisi alkaa kunhan ensin kävis kotosalla pakkaamassa reput ja rensselit.

Kun aamu koitti nappasi Jari mut rappusilta torkkumasta mukaan ja töräytimme Herwoodiin tallille, jossa Kreivi jo odotteli marinoitujen pihvien ja futisjoukkueelle tarkoitetun lenkkimakkarakasan kanssa. Vaunu olikin jo valmiiksi Chevyn perässä joten ei muuta kuin muonat ja muut romppeet kyytiin ja kohti Nokiaa, josta otimme vielä Hessun matkaan ja eikun kohti Turkua.

Rod Tour pics

Lätäkön ylitys sujui sillä normaalilla rutiinilla josta nyt ei oo paljon kertomista. Aamulla oli pirunmoinen kiire ehtiä shoppaileen että sais edes jotain kurkunkostuketta mukaan ja tietysti salamimakkaraa täytyy aina ostaa. Illalla kun paatti karahti rantaan olimme tehneet periaatepäätöksen että lähtisimme tykittään karttaa alaspäin ja löisimme vilkun oikealle kun sopivan mukavan näköinen yöpymispaikka sattuis kohdalle. Koska tällä hetkellä raha-asiat olivat kunnossa ja ajaminen (auton) tuntui kiinnostavalta eikä takapenkin kuorsaaminenkaan tuntunut häiritsevältä, niin tööttäsin saman tien reilut parisatkua matkamittariin lisää ja parkkeerasin tutun kisapaikan eli Mantorpin radan viereen bensiksen pihaan ja ilman suurempia iltatoimia suoriuduimme yöpuulle. Toiset vaunuun ja toiset ennenkin leirielämää viettäneet puun juurelle makuupusseihinsa. Sitten ZZZZZZZ KROOH PYY-YH ja aamulla pirteenä ylös ja tien päälle.

Rod Tour pics Matka taittui reilun 90:n kilsan marssinopeudella ja muutaman pakollisen mutustelu ja nahka ztseban ulkoiluttamistauon jälkeen kaarsimme hallitusti matkan ekan viikonlopun päämäärään eli lännenkaupunki High Chaparralin piha-alueelle, joka antoi jo ulkopuolelta nähtynä vaikuttavan kuvan kokonaisuudesta. Hetken ihmettelyä ja sitten leirintäalueen portille jossa SSRA:n eli ruotsin rodikerhon hemmot oli toivottamassa tervetulleeksi ja nimilistat pöydällä odottelemassa osallistujia. Homma haiskahti heti hyvin organisoidulta ja miksipä näin ei olisi kun ajattelee että svedut on harrastanut tätäkin lajia jostain 50- 60- luvulta asti. Muodollisuudet tuli hoidettua joten siirryimme leiripaikan etsintään. Fiilis oli jotakuinkin uskomaton, rodeja oli joka puolella campingiä niin kauas kuin silmä näki ja koko ajan portista valui lisää kalustoa. Löysimme oman kolomme viheriöltä ja levittäydyimme pyhään kolminaisuuteen jonka muodosti Chevy yhtenä seinänä, vaunu toisena ja teltta pohjana. Näin saimme kätevästi oman sisäpihan ja sateen sattuessa voisimme vetää koko leirin yli mukaan ottamamme kevytpeitteen. Hiukan huikopalaa huuleen ja kuskikin sai kaipaamansa oluttöppösen käteensä ja eikun ihmetteleen muita heimoveljiä ja heidän kummallisia kulkuneuvojaan.

Ja niitähän piisas. Oli kyllä varmaan jokaista tyylisuuntaa mitä vaan voi tämmösistä vanhoista vessoista rakentaa. Parhaiten muistin syövereihin tarttui kulkuneuvot jotka poikkesivat jotenkin tavallisista rakentelutyyleistä. Esim: lähellä leiriämme oli sikamatala t-hotti metrin levyisillä slikseillä varustettuna + wheelibarsit paikallaan, kaveri oli pamauttanut just ennen natikoihin lähtöä sadantonnin motin nokalta, varakone oli vaan kuuden kypän versio hajonneesta. Toinen joka oli mieleenpainuva esitys oli -37 tudor pohjaväreissä, ainoo “lasi” joka autossa oli, oli tuulilasi joka oli tehty kirkkaasta muovikalvosta ja oli kiinnitetty ilmastointiteipillä. Peli oli varustettu sitikan hydrauleilla ja oli välillä parkkeerattu kolmenpyörän varaan toisen etutassun ollessa ilmassa.Sitten oli semmonen ryhmä kuin A-bombers joilla oli 3 autoa. -32 tudor jossa oli Oldsin Rocket moottori suorilla putkilla. Kattopeltiä ei ollu ollenkaan eika myöskään takalattiaa. Ovissa oli pelkät pintapellit, etupenkistä jouset pursuili viltin alta, poikittaiselle takajouselle oli tehty uusi palkki josta syystä akselin ja rungon välissä oli noin 2 senttiä varaa samoin kuin maavara taka-akselin pitkittäis tukivarren kiinnikkeen kohdalta. Kaiken kruunasi manuaalin keppi jonka nuppina toimiva pääkallo tuli korkeammalle kuin kattopelti, jota ei siis ollut. Värinä autossa oli se sama jonka neekerit oli noin 66 vuotta sitten kokoonpano linjalla päälle sutinut. Hengenvaarallisen näköinen kapistus kaiken kaikkiaan mutta jotenkin tosi autenttinen räyhärodi. Ryhmän toinen auto oli -39 neliovinen Chevy jossa oli kyllä kaikki pellit lokasuojia myöten paikoillaan, mutta väri oli sama kuin -32:n ja auto oli laskettu aivan tiehen kiinni. Koneena toimi ilmeisesti orkkis kutonen josta ei kuulunut kuin vienoa suhinaa, Mexicon meininkiä. Kolmantena biilinä oli -40 luvun loppupuolelta joku moparin coupe josta oli ilmeisesti riipaistu siivu kyljestä pois koska oli niin linjakkaan näköinen jota mopet ei kyllä normi kuosissa ole, kaiken huippuna gigakorkeet rättirenkaat pythonin selkänahan levyisillä valkosivuilla varustettuna. Ryhmän jäseneksi ilmeisesti pääsee jos on noin kaksi metrinen ja 45 kiloinen kukkakeppi ja läskärin koko lähentelee viiskakkosta, semmosen vaikutelman sai kun katteli kavereita. Pääasia kuitenkin että on hauskaa. Oli siellä paljon muutakin hienoo ja mielenkiintoista kalustoa mutta ihan kaikkia ei voi kuvailla koska kaikkiaan rodeja oli karvan alle 500 kappaletta. Siis ihan tajuton määrä pällisteltävää ja kuvattavaa jos nyt sattuu vanhat virvelit kiinnostaa.

Suomalaisia “katutankoja” oli paikalla 15 ztsipaletta. Ihan hyvin jos kaikkiaan autoja Suomessa on joku 35-40 kappaletta, siis liikenteessä olevia, projekteja kyllä on vähän joka ukolla pitkin tallinperiä. Siinä illansuussa pitkin plantaasia ympäri tallatessa saavuimme muiden suomalaisten leiriin ja yksi oman retkueemme jäsen näki valon ja tuli uskoon ja liittyi FSRA:n eli suomen rodi kerhoon. Onneksi ei tarvi olla valmista autoa että voi liittyä, koska pelkällä kattopellillä ei kauheen pitkäikäistä jäsenyyttä varmaan sais. Nooo, asiaan asiaan. Saimme myös “leirikasteen” finskojen tontilla Kossun toimiessa pappina. Leathermanilla pienestä lasipurkista erittäin tulisia pieniä chilipippureita ylös ja jokaiselle suoraan suuhun ilman muita mausteita ja eikun pureskellaan. Itselläni ryhti säilyi jotenkuten ainakin omasta mielestä mutta esim. Jarilla oli silmämunat ainakin kolme litraa pihalla ja nestettä pukkas ottasta ja niskasta siihen malliin että katottiin että hukkuuko se siihen paikkaan. Saattoi tietysti johtua myös siitä ettei ite nähnyt kunnolla eteensä kun silmät vuoti kuin teltta sateella ja hanurista nousi savu hiukan tulisesta mausta johtuen. Hengissä kuitenkin selvittiin. Ihme kun myöhemmin kuultiin että neste jossa pippurit uiskelteli, oli selkeesti pirtua. Se mikä ei tapa, vahvistaa. Tällä periaatteella aateltuna ostimmekin sitten itsellemme samanmoisia pippureita joita nautimme koko loppu reissun ajan.

Ilta kului rattoisasti maailman menoo ihmetellessä ja taidettiin siinä ottaa muutama neuvookin antava. Jarikin unohti jo itsariaikeet kun näki että elämää on vielä liitoksista revenneen lättäpäänkin jälkeen ja muitakin ottaansa peruskallioon hakkaavia roddareita löytyy. Ainoo kauna illasta jäi meikäläiselle brittejä kohtaan kun menin pureskeleen laivasta ostettuja tarjous englannin lakuja. Lakumöykky junttaantu jonnekin viisauden hampaan ja ikenen väliin ja sen jälkeen ei ollu enää kellään mukavaa. Jomotus oli massiivista ja asian tiimoilta jouduinkin käymään seuraavana maanantaina hampulääkärissa, no reissussa rähjääntyy.

Lauantai aamuna klo 8.00 oli käsiohjelman mukaan starttiajankohta rod runille joten puolet vahvuudestamme lähti kääntään kylkeä maalattialle ja loput porukasta jäi puhuun ulkomaata ja käsillään sekä viimeseks varmaan norjaa jonkun pensaan kanssa. Lauantai aamu koitti aikanaan ja nimenhuudon jälkeen saimme lukumääräksi 4 joten ukot jouselle ja kohti porttia jossa saimme ohjeet visailua varten, sitten lähettiin tuuppaan punasten nuolien perässä jonnekin ja parikertaa jouduttiin toppaamaan ja vetään korttipakasta kortin, tarkoitusperästä ei saatu ihan selvää mutta ei se mitään. Yksi rasti oli teollisuushallin pihassa järjestetty pujottelu kisa kaksi autoo rinnakkain kelloa vastaan , senkin selvitimme kohtalaisen hyvin kunhan ekana päästiin liikkeelle koneen tumpatessa lähtöviivalle. Mussa mitään vikaa ollu, kytkin vaan oli äkäsellä päällä. Meinas tulla hiukka kiire ton ratin kanssa veivatessa ympäri auton renkaita. Sitten seurasi taas ajelua pitkin skoonen mettiä ennenkuin palailimme lännenkylän parkkipaikalle. Toinen varsinainen tehtävä vaati jo repsikankin osallistumista muuhunkin kuin paskan jauhamiseen. Taas lähdettiin rinnakkain viivalta kumit sauhuten, jos nyt sattu sauhuaan, kuitenkin, kiihdytettiin parikymmentä metriä ja lossit kiinni, repsikka pihalle auton eteen jossa oli kengättömien heppojen jalkineita ja sitten niitä viskottiin ympäri pihaa, tarkoitus oli kyllä heittää niitä asfalttiin pystyyn lyötyyn rautastaakiin mutta Hessuhan nyt onkin vasenkätinen joten hyvä kun edes auto säily ehjänä. Sitten tuli perseessä takas autoon ja vitosen spurtti pakkia, ykkönen pesään ja oikealta parin gummi kiekon ohitse ja jarrupalat punasiks maaliviivalla jossa pelikortit kerättiin pois ja siirryimme itse yleisön joukkoon tällättyämme Letukan parkkiin muiden häksättimien joukkoon. Tässä vaiheessa laina video kamerastamme oli luonnollisesti nauha loppunut ja tyhjät kasetit oli leirissä joten emme saaneet muiden suorituksia taltioitua eläväks kuvaksi mutta erilaisia tyylinäytteitä oli enemmän kuin koulun päättäjäistansseissa, luulisin ainakin.

Kaikilla oli hauskaa ja kalustoa oli niin paljon että aikaa meni useampi tunti kun kaikki ajatettiin läpi radasta. Sitten seurasi yleistä kaluston ihmettelyä kun kaikki kerran oli koolla samalla pihamaalla ja filmiä paloi kellä sitä sattui oleen mukana. Suma purkaantui aikanaan pitkin leirialuetta ja kun palkitsimme itsemme maittavalla pihvilounaalla ja parilla oluella vietimme hetken siestaa ja aloimme sitten valmistautua kohti illalla tapahtuvaa osallistumismaksuun sisältyvää iltajuhlaa varten, joka sisältäisi syöntiä mexicolaiseen tapaan seisovasta pöydästä juontia unohtamatta, Mexicolaista laulantaa tanssiryhmällä varustettuna sekä palkintojen jakoa. Kaikki tämä tapahtuisi alueen Mexicolais-kylässä jonne mentäis aidolla höyryjunalla joka kiertää aluetta mutta siitä ja sen jälkeisista tapahtumista lisää seuraavassa Roddarissa.
Rod Tour pics
Pontikan tiputtajan työkulkuneuvo, -33 Chevy pikkulohkolla ja pumpulla
Rod Tour pics
Ostoskassi = pickup
Rod Tour pics
Nostalgia T-Hotti vanerisisustalla
Rod Tour pics
Luu pihalla vankkureista

Teksti: Vexi The Boom Boom
Kuvat: Heikki Heino

<< Edellinen sivu





Copyright © 1997-2015 FHRA Tampereen Seutu ry. All rights reserved.